Tuuli & Kivinen Tarinoiden Portti
"Yksi luku, yksi seikkailu. Täydellinen kirja juuri lukemaan oppineelle."
9.10.2026 Kertoisinko salaisuuden, mutta miten niin salaisuus?
Pohdin ensin, uskallanko kertoa tästä netissä. Sitten mietin, mitä oikeastaan häviäisin, jos paljastaisin edes vähän. Lopulta tulin siihen tulokseen, että ehkä en häviäisi mitään, vaikka kertoisin kaiken.
Niinpä sanon sen nyt ääneen. Tai oikeastaan kirjoitan sen tähän.
Kirjani Tuulia lainatakseni: "Olen onnellinen."
Nimittäin äänikirja on julkaisua vaille valmis!
En tiedä, osaanko edes pukea sanoiksi, miltä tämä tuntuu. Tämä tarina, nämä hahmot ja koko tämä matka ovat merkinneet minulle niin paljon. Ja nyt saan päästää tarinan maailmalle myös uudessa muodossa.
22.-25.10.2026 Helsingin Kirjamessut!
Tämä on aivan superjännittävää tuoreelle ja uudelle lastenkirjailijalle!
Tässä kohtaa ei voi kuin tuntea suurta kiitollisuutta siitä, että kirjani saa olla esillä Pohjoismaiden suurimmilla kirjamessuilla. En olisi todellakaan osannut kuvitella tätä vielä vuosi – saati kaksi vuotta sitten.
Ja mikä parasta, tulen itsekin olemaan paikalla! Jos tunnistatte minut messuhulinasta, tulkaa ihmeessä moikkaamaan.
On ihan mieletöntä ajatella, että oma kirjani on siellä kaikkien messuvieraiden nähtävillä. Pienelle, tuoreelle kirjailijalle tämä tuntuu todella suurelta asialta.
Mahtavaa!
Mistä kaikki oikein lähti?
Kaikki alkoi 2025 tammikuussa. Lukeminen kiinnosti lastani kovasti ja luimme yksin ja yhdessä, mutta aina ääneen. Kävimme kirjastossa lainaamassa kirjoja. Ostin myös kivijalkaliikkeistä ja paljon myös tilasin kirjoja. Nopeasti kuitenkin lapseni alkoi sanomaan, että hyvät kirjasarjat oli jo luettu. Meillä luetaan todella paljon.
Lapseni antoi kriteerit, millainen on hyvä kirja. Heräsi ajatus, että enköhän minä nopeasti keksi lyhyen tarinan ja aloin kirjoittamaan. Kirjoitin yhden luvun. Lapseni luki sen heti. Kirjoitin toisen ja taas lapsi luki sen heti. Eräs yö kirjoitin neljä lukua ja seuraavana päivänä taas kaikki luettu. Tajusin, että oma kirjoitustahtini taisi olla liian hidasta siihen nähden kuinka reippaasti lapseni luki.
Toki kävimme myös keskustelua tekstien sisällöstä. Hyvä? Huono? Hassu? Outo? Ja näin jatkoin kirjottamista.
2025 keväällä, minulla oli jo 12 lukua tekstiä. Puolisoni ehdotti, että jos kuitenkin julkaisisin ihan oikean lastenkirjan. Ajatus alkuun kauhistutti. "Eihän kukaan voisi kiinnostua minun tekstistäni!" Jostain keräsin rohkeuden ja lähetinkin eri kustantamoille tekstiäni. Teksti oli todella raakilemuodossa, mutta lähetin silti. Tämä vaihe oli tosi pitkä odottaa. Mutta nopeasti tuli vastauksia, joissa kiitettiin mielenkiinnosta. Ymmärrän toki, että en varmasti ole ainoa, joka on kirjoittanut tekstiä ja sitten haaveillut, että se julkaistaisiin.
Puolisoni kuitenkin ehdotti, että jos kokeilisit omakustannetta? Se voisi toisaalta olla hauska matka. Olen aina ollut hieman yllytyshullu ja tämä olisi totaalinen hyppy tuntemattomaan, mutta miksi ei? Miksi en kokeilisi? Mitä siinä häviää?
Lisäksi ajatus siitä, että tekisin omakustanteen tuntui hyvältä. Kirja on kuitenkin aika henkilökohtainen.
Joten päädyin aloittamaan omakustanneprojektin. Yhtä malttamaton ihminen kuin minä, tämä se vasta oli odottelua, että sain itse asioita tehtyä. Kulujakin projektista tuli, mutta eniten tietysti aikaa tämä projekti vei.
Kirja on todella henkilökohtainen, rivien välissä on omaa mielikuvitustani, tuttuja sanomisia niin minun, kuin lapseni suusta. Irrallisia tilanteita omasta ja lapseni lapsuudesta.
Kuitenkin aluksi tein tekstit lapselleni, en myyntiin. Mutta siitä se ajatus sitten syntyi.
Nyt jos yksikin lapsi innostuu lukemisesta tai kirjoittamisesta minun kirjani saattelemana. Olen onnellinen.